Valitettavasti nykypäivän kiusaamisesta todella iso osa tapahtuu älylaitteilla. Kiusaaminen tapahtuu yleensä viestintäsovelluksissa kuten Whatsappissa, Snapchatissa (”snäppi”) tai Telegrammissa – ja koko ajan tulee uusia viestintäsovelluksia mihin lapset päätyvät ennen kuin vanhemmat edes kerkeävät kuulemaan niistä.
Ulkopuolelle jättämisenä: Perustetaan ryhmiä joista puhutaan koulussa ja vapaa-ajalla, mutta jätetään tietty henkilö/henkilöt ryhmän ulkopuolelle.
Lisäämisellä ryhmiin: Lisätään lapsi ryhmiin joihin lapsi ei itse edes halua. Ryhmissä voi olla lapselle haitallista sisältöä, kiusaamista jne. Voidaan myös vaikkapa soittaa ryhmäpuheluita lapselle, vaikkei lapsi haluaisi. Ryhmistä pystyy poistumaan, mutta lapsi voi ajautua ikävään tilanteeseen ennen kuin tähän keritään puuttua.
Lapsen kuvien/videoin jakaminen ilman lupaa: Lapsesta saatetaan jakaa videoita ja kuvia ilman hänen lupaansa. Kuvia voidaan myös muokata tekoälyllä. Lasta voidaan kuvata ja videoida koulussa tai vapaa-ajalla ilman hänen lupaansa.
Haukkuminen viesteillä: Lasta voidaan kiusata myös ”perinteisesti” haukkumalla häntä suoraa viesteillä esimerkiksi Whatsappissa tai Snapchatissa, joko kahdenkeskisissä keskusteluissa tai erilaisissa ryhmissä.
”Meillä nuorisoalalla näkyy tällä hetkellä paljon sitä, että vanhemmat tietävät kyllä sovellusten nimet, mutta eivät sitä mitä niissä oikeasti tapahtuu. Puhelin ei ole lapsille vain viestintäväline, vaan sosiaalinen maailma, status, harrastus, yhteisö ja joskus myös pakopaikka.
Moni alakoululainen käyttää jo aktiivisesti TikTokia, Snapchattia, Discordia, Robloxia ja YouTubea. Teineillä korostuvat lisäksi yksityiset ryhmät, streakit, livet, anonyymit tilit sekä jatkuva näkyvyyden ja vertailun kulttuuri. Iso osa toiminnasta on täysin harmitonta yhdessäoloa, mutta mukana kulkee myös ilmiöitä, joita aikuisen voi olla vaikea huomata.
Kiusaaminen ei enää näy vain koulupäivän aikana. Ulkopuolelle jättäminen, ryhmistä poistaminen, screenshottien levittäminen, feikkitilit, meemikiusaaminen, hiljainen ignooraaminen ja anonyymit kommentit ovat yleisiä tapoja satuttaa. Nuori ei välttämättä sano ääneen, että häntä kiusataan, vaan oireilee esimerkiksi vetäytymällä, ärtymyksellä, univaikeuksilla tai sillä, ettei enää halua kouluun tai harrastuksiin.
Vanhemmille tärkeintä ei ole täydellinen tekninen osaaminen vaan turvallinen suhde lapseen. Jos lapsi kokee, ettei häntä heti tuomita tai rangaista, hän kertoo paljon herkemmin myös vaikeista tilanteista. Moni nuori sanoo, että pahinta ei ole itse moka netissä, vaan pelko siitä, miten vanhempi reagoi.
Lisäksi asia, josta moni lapsi ja nuori ei vieläkään uskalla puhua: somessa ja peleissä liikkuu paljon aikuisia, jotka hakeutuvat lasten ja nuorten seuraan vääristä syistä. Grooming eli luottamuksen rakentaminen hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuu usein hitaasti ja huomaamatta, esimerkiksi kehumisen, huomion, lahjojen, yhteisten salaisuuksien tai ”ymmärrän sua paremmin kuin muut” -tyylisen lähestymisen kautta.
Nuori ei välttämättä itse ymmärrä olevansa vaarassa, koska tilanteet voivat tuntua aluksi turvallisilta tai imartelevalta. Siksi olisi tärkeää, että kotona voitaisiin puhua myös vaikeista asioista ilman häpeää tai syyllistämistä.
Moni vanhempi ajattelee riskien liittyvän vain kuviin tai someen, mutta samoja ilmiöitä näkyy myös peleissä, Discordissa, Snapchatissa ja erilaisissa ryhmäkeskusteluissa. Turvallisuustaidot ovat nykyään yhtä tärkeitä digimaailmassa kuin liikenteessä.
